20.2.2010 Sm Vaakuna Ralli - Mikkeli
Mikkelin kevätpöräys
Lauantaina oli SM- Rallisirkuksen aika tuottaa metakkaa Mikkelin ympäristössä. Kelihän oli mitä mainioin, 100 astetta pakkasta ja täysaurinko. Mutta pikku pakkanenkaan ei haittaa jos alla on aito Suomen lämminverinen. Eli keltainen kiimalainen, tuo kirpeästi pörisevä kittikadetti, jonka pellin alta löytyy nuo hienot uudet kiihdyssuppilot. Liekö taas rajoittajan pauketta siis luvassa? No, Mikkelin tiet ovatkin reippahasti enemmän kääntyilevät kuin esim. Tunturin pikataipaleet, joten suuremmilta rajoittajan paukahduksilta vältyttiin, vaikka se niin komeasti paukkuukin.. Ennakkoasetelmat olivat mielenkiintoiset. Suomi Cupin kuutosluokassa latua lähti avaamaan juurikin tuo edellä mainittu Opel merkkinen ralli-ratsu, saaden perään kasan EmKolmosia Bembsejä. Turkki, Uutela, Inkilä... Olivat lähteneet joukolla antamaan sakinhivutusta tuolle pikkiriikkiselle rääpälelle, mutta varokaa, se rimpuilee vastaan..
EK1: Tuommoinen kevyt 24 kilometrinen avaus, jossa sai ollakkin kunnolla hereillä, jotta penkkojen välissä pysytään eikä oteta heti minuutti tolkulla turpaan. Alun kurvit vedettiin sitten kuin nahkaformulalla konsanaan, eli kunniakierros paikallista ravirataa, sitten monipuoliselle metsän osuudelle. Hiki tuli ja varman päälle vedettiin, kuitenkin yhtään löysäilemättä. Kelpo avaus, pätkän kakkonen, pari sekuntia Mika Turkin Pohjista. Muut bemarit jäivätkin sitten hieman yllättäen vähän kauemmaksi.
Huolto: Catering Kimmo Myllylän välipalan vahvistamana, parempipiikkisillä renkailla sekä tuoreemmalla menovedellä kohti seuraavaa etappia. Eipä tuossa muuta kun hanaa vaan pojat!
EK 2-4: Kakkoselle sitten vähän raikkaimmin eväin mitä ensimmäinen ek oli tultu. Sieltähän löytyi sitä isoa kovaa, myös todella pientä ja yhtenä palana kakkua 100 metriä peltoralliakin. Monipuolinen pätkä, ihan mukava aika tauluun. Avattiin pohja-aika tilasto tässä rallissa 11 sekunnin erolla toiseksi kovinta vauhtia pitäneeseen Jari Inkilään, alla Jarilla, kuinkas muutenkaan, Bemari. Ja siitähän sitten siirryttiin yhtäkkiä liki parinkymmenen sekunnin johtoon. Ja voi pojat, ei kai sitä nyt vielä rauhoteta..
Kolmosella sitten hienolla maistilla syöttäen uuden pohja-ajan kimppuun. Jopa niinkin hyvällä maisitilla, että piti ajaa vielä vähän ennen maalia ollut risteys pitkäksi, mutta onneksi kadetissa on myös pakki. No mahtuihan sinne ek:lle muutama omituinen tökkö-sladikin, jossa kulettajan otteilla pestäisiin tynnyrit puhtaaksi, ja vauhdilla. Mutta oli se vauhti ollut virheiden ulkopuolella aika hyvääkin, sillä onnistuimme jopa pohja-aikaan, muutaman sekunnin erolla seuraavaan. Vielä ennen huoltoa lyhyt raviradan pöräys, tarkasti vaan ja siitä pisteeksi iin päälle kolmas pohja-aika perään.
Huolto: Maittavan aterian oli meidän oma kokki taas loihtinut, vaikka siinä nyt vähän sieniä olikin, mutta onneksi ei hiivaa. Maha täyteen jotta jaksaa. Kadetti oli pelannut kuin kello, eipä siihen tainnut poikain paljon erityistoimia suorittaa. Ja takas baanalle, koska hei beibe nyt moottoritie on kuuma...
EK 5-7: Viitonen olikin sitten lyhyempi, vain kuutisen kilometriä pitkä, mutta sitäkin mutkikkaampi. Hienosti kiemurrellen tuli kadetti, vain yksi paikka meinasi tuottaa hieman ohjelmaa, nuotin iskostuessa aivolohkoon aikaslailla viimetinkaan. Mutta ei se mitään, saatiinpahan latia! Pohja-aika, Jari Inkilän tanssahtaessa varpaille kahden sekunnin erolla. Kutospätkällä olikin sitten osittain todella leveää baanaa ja muutama lentokenttäsuorakin, sekä kapeaa hidastakin osuutta. Tultiin ihan asiallisella sykkeellä ilman hölmöilyjä, sekä testattiin myös Bilsteinin hyppyominaisuuksia. Ja hienostihan se täräyttää, saa jopa Jukalta ilmat pihalle. Mutta mitäs noista kun maalissa naurattaa! Vielä kun lätkästiin jälleen nopein aika tiskiin niin mikäs se on nauraessa, vaikka teköökin välillä kipiää..
Viimeiselle pätkälle sitten raikkaassa johtoasemassa, varmalla suoritteella ja autoa säästäen, sillä saattoi ottaa kiimalainenkin Jukan ohella hieman kipiää..? Pimeys laskeutuu, ja kaikkia pelottaaaa... Ei se mitään onneksi meillä on tuo bilteman hiilikuituinen xenonvalopatteristo. Tarkasti pätkä läpi, vaikka kuski kerran sekoilikin pyytäen ihan homona nuottia eteen. Tais jäädä aivot siihen paikallisen koulun narikkaan? Ruutulipun ohi ja se on siinä, ei sieltä nyt enää kukaan tule edes bemarilla niin kovaa, että meidän voitto saattaisi olla uhattuna. Eikä muuten tullutkaan, päinvastoin ajoimme vielä viimeiselle jopa 15 sekunnin pohja-ajan, joka tarkoitti että meidän voittomarginaaliksi tuli jopa hieman reilu minuutti.
Maali: No mitäs sitten? Olihan se todella hienoa voittaa ensimmäinen yleisen luokan kilpailu ja vielä ihan Sm- tason nuottikilpailussa. Mutta joku tässä Sm- sarjan oheisena olevassa Suomi- Cupissa mättää? No kilpailu on hyvää, kilpakumppanit mukavaa ja reilua sakkia. Mutta jotenkin se hieman latistaa tunnelmaa kun käy noukkimassa maalikorokkeelta kannun mukaan ja siinä se. Tuosta kannu kouraan ja kotia. Tai kai se on tietty tottumuskysymys kun noita F-Cupin kisoja on kiertänyt, jotka on ainakin yli kolme kertaa halvempia suorittaa, mutta voitosta saattaa saada ihan jotain konkreettistakin palkintoa. Tai persaukistahan se vaan koskee.? Mutta onhan se toisaalta hienoa kun on noista pienemmistä kilpailuista saaduilla tuotteilla voitu saada kaikenlaista iloa aikaan. Vaikka on nyt käyty harjoittelemassa ajamista, kilpailusta voitetuilla "vanhan tonnin" ajohanskoilla, korjattu sitä autoa isossa työkalusalkussa olevilla vermeillä jotka ovat myös kilpailusta voitettu. Sitten vielä ajojen päätteksi heitetty kilpailusta voitetun kiukaan päälle vähän löylyä ja kun on se kilpailussa suihkuttamatta jäänyt kuohari nautittu, niin siitä rohkaistuneena otettu vielä naapurin Liisasta salaa kuvia, jostain autokilpailusta voitetulla kameralla.. No vitsi vitsi, mutta vois kai siitä voitosta edes ne kuoharit saada...
Jatketaan siis harjoituksia... :)
« takaisin uutisiin