Mitä siellä tapahtui.?

Viikonloppuna oli vuorossa kauden kolmas kilpailu kestopinnoitteella ja alla Suzuki Swift. Kilpailuun lähdettiin hakemaan rentoa oppia asfaltin saloista. Sitä kyllä saatiinkin vaikka puolet kilpailusta jäi ajamatta. Perjantai sujui ilman virheitä ja ajo maistui, osuuksilla joilla Suzukin saa vauhtiin se on varsin maukas peli päästää, sillä alusta on auton paras ominaisuus. Perjantain jälkeen luokkajohto oli vähintääkin riittävä, vaikkei vastutajia taas oikein viivalle ollut saapunutkaan. Taisi olla jotain seitsemän minuutin luokkaa.

Lauantain ensimmäisellä ek:lla jatkettiin reippaalla rytmillä ilman ylilyöntejä. Sitten puolen välin jälkeen alkoi kytkin luistaa yllättäen, liekö voimaa liikaa. Ei, hetken päästä alkoi haista vaihteistoöljy, joten syytä luistamiseen ei tarvinnut kaukaa hakea. Kytkimen ehdoilla pätkä läpi ja tilannekatsaus. Kyllä, kytkinkotelosta tihkui öljyä vähintäänkin riittävästi. No minkäs mahat, yksi pätkä ajettava ennen huoltoa. Pätkän lähdössä pyydettiin jättämään reilummin väliä takaa lähtevälle, sekä informaatio että meidän auto liikkuu paikoin muita hitaammiin. Hätävilkut päälle ja pätkälle. Loppupuolella takaa lähtenyt tavoitti meidät ja katsoimme suoralta piston johon ajamalla annamme tilaa. Bäng! Takana tuleva auto täräytti sitten meidän takakulmaan josta sinkosimme etukulma edellä maavalliin ja tuhoa tuli taas. Aika paukku, eipä siinä heti tajunnut että mitä tapahtui. Osuma tuli meidän takavalon kohdalle kun olimme jo osittain pistossa ja takaa tulleen auton lyhyet jarrutusjäljet olivat keskellä tietä. Onneksi kuitenkin ilman henkilövahinkoja selvittiin. Kaikki tuntuu nyt olevan mahdollissa, mutta ei hätää, kokeillaan ensi viikonloppuna Keravalla uudestaan..

 

Neste Oil Rally - Minisuksilla huusinkatolta alas..

Jos hommat voi rallikilpailussa lähteä menemään reisille, niin meilläpä on tarjota siitä hyvä mallisuoritus. Joten ottakaapa oppia. Laajavuori - liekö edes 500 metriä ajettu, jotain hajoaa? Kuski ei tiedä mitä? Ylivarmanpäälle pätkän maaliin jottei vedetä vehkeitä puskaan heti avaus ek:lla. Pätkän jälkeen tutkimaan ja mitään ulkoisesti rikkoutunutta ei löydy. Siirtymälle, jossa tyhmenpikin kuski tajuaa jo ohajustehostimen puuttuvan pelistä, sillä paikoin kääntäminen on hankalaa jopa siviililiikenteessä. Selvä homma, tehostin lähteekin sitten peliin 200 metriä ennen torstain parc fermetä. Laite toimii vielä aamulla ajettaessa huoltoon, jotain on tehtävä, joten vaihdetaan sähköisen tehostimen ohjausyksikkö. Se kun on ainut jonka kyseiseen vikaan voi 15 minuutin huollossa tehdä.

Ja pätkille. Urria 1. Laite toimii ja pätkän ilman ylilyötejä kevyesti maaliin. Siirryimme jopa kilpailun johtoon. Mutta sitten Jukojärvelle, jossa liipastaan pyörä kiveen ja rengastalkoot käyntiin noin viiden kilometrin ajon jälkeen. Eikä tuo nyt vielä mitään kun parin kilometrin jälkeen tehostin sanoo taas sopimuksensa irti. Siitä irvistäen maaliin, sillä sen verran on tempova peli käännellä. Ja tappiotahan siitä tuli sen nelisen minuuttia. Pätkän jälkeen tehostimelta 460 amppeerinen sulake irti. Sitten ennen Urria kakkosta sulake paikalleen ja sehän toimii. Ja ei kun syöttämään, sitikka liikkeelle, mutta töks! Sen verta reilut urat edessä joten auto ei liikkunut metriä enempää. Työntäkää, taakse, ei lähde, uudestaan taakse, sitten at-kaveria kivellä silmään, ja lopulta liikkeelle. Vähän vielä lisää kavereille eteen. Tehostin toimi kuitenkin koko pätkän, jiihaa! Kuitenkin taas siirtymällä sulake irti, jottei pelit ala käymään ylikierroksilla. Jukojärvi 2, yritys vetää yksi ek ilman ylimääräisiä touhuja, eikä se mahottoman kauka ollutkaan. Hetken matkaa isolla tiellä tehostin kränäsi, muttei paljon vaikuttanut mihinkään. Sitten kuitenkin omat kuviot loppuosan pikkutiellä, jossa pikkunypyn jälkeisestä reijästä saatiin piirrettyä nimmarit pitkin ojia. Nelisen kertaa pakalta pakalle tuli kirjailtua kunnes viimein kortit oli jaettu ja matka sai jatkua. Puolen tunnin huolto ja hammastangon vaihto. Juuri ja juuri kerittiin sitten ilman at:ta. Aurauksenkin taisivat saada kohdalleen, mutta ratti jäi harmillisesti vinoon.

Tällä lenkillä olisi kuitenkin ajettava Sirkkamäki-Myhinpää ek:t kahteen kertaan ja lopuksi vielä laajavuori. Tähän pakettiin kuului pohja-ajat Sirkkamäen molemmilta kierroksilta, sekä laajavuoresta. Jussi Kumpumäen poratessa reikä otsassa pohjat molemmille Myhinpään loikotuksille. Yötauolle mentäessä sijoitus oltiin saatu nostettua neljänneksi, mutta ei hätää, vielä oli yli puolet rallista ajamatta.

Sitten lauantaihin kun lähdettin niin saatiin rattia vielä hieman enemmän vinoon, sillä etupään pyöränkulmista löytyi vähän lisää sanomista, eikä ohjauspyörää saatu huoltoajan puitteissa yhtään parempaan. Mutta ei se mitään, kättä puolan päälle ja menoks. Vähän kulmikkaakshan se meinas paikoin lauantain ekalla, eli Kolonkulman ek:lla mennä kun ei tiennyt mikä ote se paras on. Vielä kun loikattiin semmonen lento, että tuntui kuin kuljettajan pää osuu ensin maahan niin avot, mutta toisaalta se oli kyllä ihan mukavaa. Kun kampe vielä tarrasi lennon jälkeen hienosti maahan, vaikkei kuskilla ihan 100% pyörät ollutkaan oikeaan suuntaan. Kumpumäki meni pari sekkaa silti kovempaa. Sitten kilpailun pisin, Väärinmaja, liki 30 kilometriä. Ensimmäiseen mutkaan mihin piti hipasta jarrua ja antaa koneen laulaa, niin laulu sitten loppui. Valuttamalla tien pistoon ja homma selvä. Sähköinen kaasuläppä lähti kesälomille, eikä sitä reilun puolentunnin konstailunkaan jälkeen saatu palaamaan, joten peli oli lopullisesti siinä.

Turhapa sitä on tässä enää sen enempää laulattaa, kun paska on jo housussa. Ralli kun päätti ottaa heti alusta alkaen sen kannan että sama minne pyllistää. Omalle kontollehhan se tietysti pitää ottaa että kävi miten kävi. Tässä kun säästöhumussa on menty niin hommattiin sitten autoon tehostettu hammastanko 600 tkm ajetusta Saksalaisesta Mersusta (vanha taksi). Hammastanko olisi siis pitänyt vaihtaa jossain välissä uuteen, mutta se homma oli jäänyt tekemättä. Ja sitten vielä sähköinen kaasulääppä, joka olisi näin jälkikäteen sanoen pitänyt laittaa uusi kun sillä oli kuitenkin ennen Jyväskylää ajettu jo 250km. Joten turha narista huonoa onnea, kun mm-ralliin lähtee, auto pitää olla uusi jokaiselta osaltaan. Mutta se tästä vielä olisi jäänyt puuttumaan, että 240 kilometriä ajettu kattopelti olisi päättänyt kisamme. Mutta tästä viisastuneena pipo päähän ja vetoja! Rallia ajetaan vielä tässä kuussa Irlannissa ja Keravan Sm-rallissa. Suunta muuttukoon!